Kuinka tehdä itse pastaa?

...Eli tarina siitä kuinka ensikertalaiset päättivät ottaa ja ryhtyä pastantekohommiin.

Pastan perusreseptihän on varsin yksinkertainen: jauhoja, kananmunaa ja suolaa. Ehkä myös oliiviöljyä. Ja jos haluaa alkaa brassailemaan (pthyi, pois se meistä!), niin sitten jotain muutakin.

Joku ehkä ajattelisi, että ensikertalaisten kannattaisi aloittaa siitä yksinkertaisimmasta, eli ihan vain yrittäsis tehdä nauhapastaa. Mutta ehei, me ei tuommosiin lähdetä. Eli punajuuritortellinit kehiin. Punajuurta tuli tosin vain pastataikinaan ja täyte oli tavallinen tuorejuusto - yrtti -sekoitus. Vähän hempeilyä tulevan ystävänpäivän kunniaksi.

Täytteen ainekset: Ricottaa, vuohenjuustoa (käytimme tuorejuustoversiota), tuoretta minttua ja persiljaa. Kuvasta puuttuu suola.

Yrtit hienonnetaan ja sekoitetaan juustoihin. Eikä sitten unohdeta suolaa.

Todisteaineistoa suolasta! (Eikä suinkaan ihanasta oranssista kynsilakasta ;)

Mainitsinko punajuuret? Oi kyllä, suurta herkkua!

Tällä kertaa kypsensimme kolme pientä punajuurta uunissa folioon käärittynä. Aikaa meni noin tunti. Fiksumpi olisi lisännyt mukaan oliiviöljyä, mutta mehän ei olla fiksuja - jälkiviisaita korkeintaan.

Kaunokaiset suoraan uunista tulleina.

Punajuurten jäähdyttyä aloin tekemään taikinaa.

Punajuuret lisättiin kananmunien kanssa taikinaa ja sitä varten punajuuret soseutettiin kananmunien (2 kpl) kanssa. Tein tämän ihan tavallisella sauvasekoittimella. Meil mitään ruokaprosessoreita ole ;)

Tämän jälkeen mittasin tarvittavan määrän jauhoja (n. 3 cuppia) ja kaadoin koko komeuden ruokapöydälle. Keon keskelle raivasin kuopan johon kippasin punajuuri - kananmuna -soseen. Kas näin!

Punajuuret loves pastajauhot.

Sitten haarukka kauniiseen käteen ja varovasti sekoittamaan punajuurisotkua jauhoihin. Tämä vaihe meni paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Valitettavasti työvaiheesta ei ole kuvamateriaalia.

Huomasin hyvin nopeasti, että jauhoja oli aaaaiva liikaa verrattuna punajuurimössöön. Lisäilin sitten varovasti vettä ja oliiviöljyä kunnes olin saanut suurimman osan jauhoista mukaan taikinaan ja koostumus alkoi tuntua oikealta.

Sitten vaivasin, vaivasin ja vaivasin. Ainakin sen 10 minuuttia. Kunnes minulla oli kaunis punainen pastataikinapallo. Ja tästäkään ei tietenkään ole kuvaa.

Kuvaa tai ei, käärin taikinan kelmuun ja annoin levätä tunnin verran pöydällä huoneenlämmössä.

Lepäilyn jälkeen oli aika käydä hommiin.

Sirottelin jauhoa pöydälle ja kaulimeen ja aloitin taikinan työstämisen.

Hommahan menee niin, että vuoroin kaulitaan ja käännetään taikinaa tavoitellen neliskanttisen muotoista ohuenohutta taikinaa. Ehkäpä se täydellisessä maailmassa oniistuisikin.

Eli kaulitse + sirottele jauhoja + käännä taikina kaulimen avulla 90 ° ja levitä kaulimelta taas alustalle. Toista X kertaa kunnes sinulla on ohuen ohut taikina. Siis oikeasti ohut.

Taikina tarttui yllättävän vähän pöytään tai kaulimeen mutta lisäilin kyllä jauhoja vähän joka välissä.

Punainen taikina ja kaulin.

Kun taikina on mielestäsi tarpeeksi ohutta (heh heh) leikkaat sen haluamaasi muotoon. Tässä vaiheessa taikinan voi (kai) jättää kuivahtamaan kuutamaksi minuutiksi. Itsehän en moiseen alkanut.

Koska vakaanan aikomuksena oli tehdä tortellineja, leikkelin taikinan leveiksi suikaleiksi ja pursottelin täytettä keoiksi sopivilla välimatkoilla. Alla kuvatodisteita.

Ennen kannen nostamista päälle, sivelin märällä sudilla tortellinien reunat, jotta pastataikina tarttuisi kiinni. Sen jälkeen kansi päälle ja varovasti painellaan taikina täytteen ympäriltä kiinni. Kirjallisuuslähteideni mukaan tässä vaiheessa kannattaa olla erityisen huolellinen ettei sisälle jää ilmaa jottei tortellini räjähdä keitettäessä. Tein siis parhaani tällä saralla.

Koska taloudestamme ei myöskään löydy pastaleikkuria, "leikkasin" tortellinit irti pienellä kahvikupilla. Ei oliss muuten haitannu jos ois ollu kupissa terävämpi reuna. Lopuksi vielä painelin valmiin tortellinin reunat kiinni kunnolla.

Pastan keitossa ei kai ollut mitään ihmeellistä. Reippaasti suolatussa vedessä reilut 5 minuuttia, koska meidän tortellinit oli niin jumboja ettei lyhyempi aika olisi riittänyt kypsymiseen.

Kastikkeena käytimme sulatettua ja hintsusti ruskistettua voita joka oli terästetty sitruunamehulla.

Mutta kuinkas sitten kävikään:

No siitä ei ole kuvatodisteita - ja ehkä hyvä niin. Maku oli todellakin kohdillaan, mutta laiskan kaulimenkäyttäjän takia taikina jäi auttamatta liian paksuksi ja tortellinit eivät todellakaan olleet kuvauksellisia. Jossain kuitenkin onnistuttiinkin: maku oli nappiin ja yksikään ei hajonnut keittämisen aikana! Onnistuin siis painamaan ilman pois jokaisesta ja sulkemaan tortellinit hyvin.

Pastaa pitää tehdä ehdottomasti toistekkin. Mielellään siten, että hyvissä ajoin iltapäivällä valmistan pastan ja rau-has-sa (lue: ei nälkäisenä) jaksan kaulita taikinan ohueksi.

All in all, prosessi oli kuitenkin huomattavasti helpompi kuin mitä olin aikaisemmin ajatellut. Siis tämähän onnistui! (melkein)