Hei mekin tehdään blinejä!

Kaikki niistä tuntuu nyt vauhkoavan. Blineistä.

Aloitetaan koko homma tunnustuksella; en ole ikinä syönyt blinejä. Niin, siinä se tuli. Eli korkea aika korjata tämäkin vääryys. Eikä joka puolelta tuleva blogosfääripaine auta yhtään asiaan ;)

Vielä kun viikolla löytyi Lidlistä siian mätiä ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt tai ei koskaan meillä kokattaisiin blinejä.

Siinäpä niitä nyt on. Blinejä, mädillä, sipulilla ja smetanalla.

Ehdottelin talouden pääkokille, että jos kokeiltaisiin ihan perinteistä suomalaista reseptiä. Tattarijauhoja ja silleen... Mutta tämä idea ei saanut sitten minkään laista kannatusta, vaan esiin kaivettiin Thomas Kellerin French Laundry Cookbook.  

Selevä homma.

Mutta jos blinit kelpaa French Laundryn ruokalistalle, voidaan niitä valmistaa myös Tuiralaisessa amatöörikeittössä.

Perinteisistä blineistä nämä eroavat siten, että taikinaan tulee keitettyä jauhoista perunaa. "Potatoe blinis" näyttäisi olevan ihan yleinen resepti netissä. Lisäksi näitä blinejä ei paisteta "runsaassa voissa" vaan täysin ilman voita. Lisätietona vielä mainittakoot, että meillähän ei ole blinipannua saatika lettupannua, eli paistamiseen käytettäisiin aivan tavallista pinnoitepannua.

Blinien taikina oli French Laundryn mittapuulla kovinkin yksinkertainen: Jauhoisia perunoita, vehnäjauhoja, ranskankermaa, kananmunaa, kananmunan keltuaista sekä suolaa ja pippuria. Tarkat ainemäärät löytää helposti googlaamalla esim. "French Laundy Blinis".

Tässäpä sitä valmista taikinaa. Ei ole vertailukohtaa "oikeaan" blinitaikinaan joten en osaa tarkemmin kommentoida.

Ja tässä blinit paistumassa pannulla. Kuten näkyy, ei tähän mitään blini- tai lettupannua tarvita. Näistä tuli oikein hyviä ilmankin. Tosin, enhän minä tiedä miltä niitten oikeitten blinien pitäisi edes näyttää.

Taikinaa pannulle paistumaan. Homma näytti vieläpä erittäin helpolta.

Valmiit bilit lautaselle ja päälle mätiä, smetanaa ja sipulia. Avot!

Ja olihan nämä hyviä.

Toki söisin minä mätiä, sipulia ja smetanaa ilman blinejäkin, olenhan todellinen sucker kaikelle kalaisan ruuan, happaman maitotuotteen ja sipulin yhdistelmälle. Mutta silti jokin it factor jäi puuttumaan. Totesin olevani aivan yhtä onnellinen blinejä syöneenä kuin ennen tätä kokemusta. Hyviähän nämä, mutta ei kai näistä nyt ihan niin suureen ääneen tarvitse huudella?