sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Paistettua siikaa ja haudutettua fenkolia ft. hollandaise ja mantelipiparjuurivaahto



Oulussa kun ollaan, siika kuuluu olennaisena osana ruokapöytään. Teemmekin sitä aika usein viikonloppuisin.

Tälle lauantaille lisukkeiksi valikoitui fenkolia ja soosipuolen virkaa hoiti perus-hollandaise sekä mantelimaitoon tehty piparjuurivaahto.

Siikaa ja fenkoli-porkkanapaistosta kahdella kastikikeella

Hollandaisekastikkeessa ei ollut mitään erikoista - klassikkoreseptillä mentiin.

Hollandaisekastike


  • 4 ruokalusikallista vettä
  • Suolaa ja pippuria
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 200 g voita
  • Sitruunamehua

Sekoita vesi, suola ja pippuri kattilassa. Kuumenna, mutta älä kuitenkaan kiehuvaksi asti.

Riko keltuaisten rakenne erillisessä astiassa ja sekoita keltuaiset lämmitettyyn veteen.

Pidä kattila koko sekoitusprosessin ajan lämpimällä levyllä. Lämpötila ei saa olla liian korkea jottei synny munakokkelia. Jos lämpötila taas on liian matala, voi ei emulsoidu vesi-kanamunavaahtoon. Oma hella oli kakkosella (1-9 asteikolla).

Vispaa koko ajan jotta muodostuu vaahtoa. Samalla sulata voi erillissä kattilassa.

Kun keltuiais-vesiseos on vaahtoutunut, lisää sulanut voi pienissä erissä keltuaisvaahtoon. Lisää seuraava erä vasta kun edellinen on sekoittunut kunnolla keltuaisvaahtoon.

Sekoita koko ajan kunnes kastike on emulsoitunut ja saavuttanut lopullisen rakenteensa.

Lisää lopuksi sitruunamehua sen verran, että kastikkeen happotaso on kohdallaan. Eli meillä tähän tarvittiin noin puolikkaan sitruunan mehu,

Jos tuntuu siltä ettei kastike emulsoidu, lisää hieman vettä tai sitruunamehua.

Tarjoile heti!

Muista vielä, että hollaindaisea ei saa kättää lämpimälle levylle koska kastike juoksettuu. Kastike on siis tarjoiltava heti valmistamisen jälkeen eikä sitä pysty pitämään lämpimänä myöhempää tarjoiluajankohtaa varten.


Haudutettu fenkolia ja porkkanaa

  • 1 keltasipuli
  • 1 porkkana
  • 2 fenkolia
  • tilkaa oliiviöljyä
  • 1 dl kanalientä
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • Suolaa ja pippuria

Pilko porkkana ja sipuli ja kuullota niitä hetki tilkassa oliiviöljyä uuninkestävässä padassa.

Leikkaa fenkolista pois pohja ja "hattu". Halkaise ja poista fenkolin kova ydin. Leikkaa fenkoli pienemmiksi palasiksi kuin porkkana edellä ja lisää pataan.

Lisää padan pohjalle noin 0,5 dl kanaliemestä ja valkoviinietikasta tehtyä lientä.

Sulje pata kannella ja laita uuniin noin 180 °C:seen. Hauduta kasviksia uunissa tunnin verran. Puolen tunnin kohdalla kääntele kasviksia hieman. Jos kasvikset tuntuvat kuivilta, lisää hieman kanaliemi-valkoviinietikkaseosta.


Paistettu siika

  • Suomustettua siikafilettä 1 kpl/ruokailija
  • Voita paistamiseen
  • Suolaa

Leikkaa siikafileet kolmeen osaan.

Kuivaa nahkapuoli hyvin jotta siitä saataisiin paistettaesssa mahdollisimman rapea.

Ripottele suolaa lihapuolelle.

Paista fileet nahkapuoli alaspäin nokareessa voita. Paistoaika riippuu fileen paksuudesta, mutta on noin 3 - 4 minuuttia.

Käännä lihapuoli alaspäin ja paista vielä noin 1 minuutti.


Piparjuurivaahto

  • 2 cm pala tuoretta piparjuurta
  • 1 dl mantelimaitoa. Myös tavallinen maito käy

Raasta piparjuuri mahdollisimman hienoksi.

Lisää piparjuuri (manteli)maidon sekaan.

Kiehauta liemi.

Vaahdota liemi esimerkiksi sauvasekoittimella.


Annoksen kokoaminen


Annoksen kokoaminen aloitetaan hollandaisekastikkeesta.

Annostele kastike lautasien pohjalle.

Fenkoli-porkkanamuhennos lisätään kastikkeen ympärille.

Asettele siiat fenkolien ja porkkanoiden päälle.

Kuorruta koko komeus piparjuurivaahdolla.

 Ja sitten eikun syömään!

Hyvää ruokahalua!

Kootut ajatukset: Seuraavalla kerralla joku välipala olisi paikallaan. Lauantai-illan meganälän takia suurin osa annoksesta tuli suorastaan hotkaistua naamariin eikä aikaa jäänyt ruuasta nautiskeluun. Suuri vääryys!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Sinisimpukat ja rustiikkiset DIY ranskalaiset perunat

Hyvä perjantairuoka syntyy nopeasti ja mielellään simppeleistä raaka-aineista. Hyvässä perjantairuuassa on kuitenkin myös sitä jotain.

Tulisia makuja, sormet sotkevaa soosia ja mielellään jotain edes vähän epäterveellistä.

Little something naughty... 


Sinisumpukoita ja palanpainikkeena DIY-ranskalaisia.

Nämä ehdot täyttää hyppien keikkuen sinisimpukat. Lisäksi kaikenlaiset merenelävät ovat molempien höystönkeittäjien suurta herkkua, eikä asiaa pahenna ollenkaan se, että simpukat, tai merenelävät ylipäätään, vaativat ehdottomaksi kaverikseen hyvää valkoviiniä. Riesling-tyttönä tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin!

Ei myöskään saa väheksyä sitä tosiasiaa, että ranskalaiset perunat nyt vaan kuuluvat simpukoiden kaveriksi. Myönnettäköön vielä, että ranskalaiset (tai mikä tahansa muu perunasta valmistettu lisäke) on suuri heikkouteni. Siispä, täydellinen tilaisuus syödä vähän tuhmasti.

Mutta sitten asiaan.

Simpukoitten valmistaminen on äärimmäisen helppoa.


Sinisimpukat

 

  • Tuoretta chiliä (maun mukaan)
  • 2 - 3 valkosipulin kynttä
  • 1 (puna)sipuli
  • Tilkka oliiviöljyä
  • Sinisimpukoita 1,5 kg (käytimme esivalmisteltuja simpukoita)
  • Reipas loraus kuivaa valkoviiniä
  • Persiljaa

Veget pilkottuna.

Jos et käytä esivalmisteltuja sinisimpukoita, putsaa ja pese simpukat kuten täällä perusteellisesti esitetään. Me käytimme kuitenkin esivalmisteltuja sinisimpukoita, jolloin tätä vaihetta ei tarvitse tehdä. Perjantain periaate: as simple as it gets.

Kuullota pilkottu chili, valkosipuli, ja sipuli ison kattilan pohjalla tilkassa oliiviöljyä.  

(Meillä käytössä meidän precious Le Creuset, joka on valehtelematta melkein perheenjäsenen asemassa)

Lisää valkoviini ja simpukat perään. Kansi päälle.



Ravistellut simpukat valmiina kansitettaviksi.

Ravistele kattilaa kattilaa voimakkaasti, jotta simpukat sulkeutuvat (tässä vaiheessa simpukat ovat siis vielä eläviä).

Odottele noin 5 minuuttia kunnes simpukat avautuvat, mikä on sen merkki, että simpukat ovat kypsiä.

Lapioi simpukat tarjoiluastiaan tai suoraan lautasille, lusikoi keitinlientä päälle ja ripottele päälle hienonnettua persiljaa.


Nautitaan!


DIY ranskalaiset perunat

 

Tätä ruokalajia ei tarvinne perustella. Ite tehdyt ja uppopaistetut ranskalaiset nyt on vaan niin hyviä ja vielä paremmalta ne maistuvat simpukoiden kanssa.

Aineksetkaan ei varmaan esittelyjä tarvitse, mutta kerrotaan kuitenkin samoin kuin muutama erinomaiseksi havaittu vinkki valmistamiseen.

  • Jauhoisia perunoita
  • Rypsiöljyä
  • Suolaa
  • Paistamiseen: lämpömittari
  • Tarjoiluun: majoneesia (Hellman's!!) ja ketsuppia

Pese, kuori ja pilko perunat.

Laita perunat likoamaan kylmään veteen jotta irtonainen tärkkelys saadaan liotettua perunan pinnasta pois ja  perunoista tulee rapsakampia paistettaessa.

Liota nerunoita noin puolisen tuntia.

Kuivaa perunat huolelllisesti esimerkiksi talouspaperiin ennen paistoa.


Pilkotut ja liotetut perunat talouspaperikuivauksessa.


Ranskalaisten paisto tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa perunat kypsennetään uppopaistamalla matalahkossa lämpötilassa kunnes perunat ovat kypsiä. Toisessa vaiheessa perunoihin paistetaan rapea kuori kovemmassa lämpötilassa.

Tämä tapahtuu seuraavasti:
  • Kuumenna noin pullollinen rypsiöljyä paksupohjaisessa kattilassa - käytimme valurautapataa - 130 °C:seen. Käytä lämpömittaria, jotta voit tarkkailla öljyn lämpötilaa paiston aikana.
  • Laita perunat pataan ja paista perunoita kunnes ne ovat kypsiä. Tähän menee ranskisten paksuudesta riippuen n. 10 minuuttia.
  • Nosta perunat pois padasta talouspaperilla vuorattuun astiaan.
  • Nosta öljyn lämpötila 180 °C:een. Varoitus: Jos öljy alkaa savuamaan niin silloin ollaan jo lähellä leimahtamista. Siirrä sillion kattilä äkkiä pois levyltä!
  • Siirrä perunat takaisin pataan paistumaan. Koska perunat ovat jo kypsiä, tässä vaiheessa perunoihin otetaan vain pintaan väri ja rapeus. Eli käytännössä perunat vain käytetään kuumassa öljyssä nopeasti.
  • Nosta perunat talouspaperilla vuorattuun astiaan ja painele ylimääräinen öljy pois.
  • Mausta suolalla.
  • Tarjoile, dippaa Hellmansiin ja nauti!

Perunat menossa toiselle paistokierrokselle.


Vinkkivitonen: uppopaistoöljy alkaa haisemaan pian perunoitten paistamisen jälkeen. Jollet halua keittiösi haisevan torigrillille, vie öljyastia esim. parvekkeelle jäähtymään ja "haihtumaan".


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän Yllätysmenu

Tämän perjantain ruokiin tuo oman lisänsä ystävänpäivä. Halusin yllättää talouden pääkokin hempeissä ystävänpäpivän tunnelmissa. Ruokalistalle valikoitui marinoituja ja sopivasti tulisia katkarapuja sekä bruschettaa ilmakuivatulla kinkulla.

Marinoituja katkarapuja ja limeaiolia, olkaa hyvät!

  Marinoidut katkaravut ja aioli

  • n. 200 g pakastettuja esikypsennettyjä isoja katkarapuja
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulin kynsi raastettuna
  • chilikastiketta/tuoretta chiliä oman maun mukaan
  • 2 tl Ketjap manista (makeaa soijakastiketta)
  • Yhden limen menu
  • 1 tl sokeria
  • Suolaa myllystä
  • Tuoretta korianteria hienonnettuna 

Sekoita marinaadin ainekset keskenään. Kippaa sulaneet katkaravut kulhoon ja marinaadi päälle. Anna maustua jääkaapissa tunnin verran. Dippaile katkarapuja limeaioliin.

Limeaioli
  • 2 dl majoneesia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • Yhden limen kuori raastettuna
  • Yhden limen mehu

Hienonna valkosipulinkynsi ja raasta limen kuori. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua jääkaapissa tunnin verran (jos maltat). Tarjoile marinoitujen katkarapujen kanssa.


Katkaravut - osa 2.

 

Bruschettaa Aurajuustolla, rucolalla ja ilmakuivatulla kinkulla

Valmiit leivät.
  • 4 palasta (paahto)leipää. Käytin kaurapaahtoleipää mutta joku rustiikkisempi maalaisleipä olisi sopinut paremmin
  • Muutama nokare voita paistamiseen
  • 1 valkosipulinkynsi puolitettuna
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 tl balsamiviinietikkaa
  • 1/2 tl sokeria
  • Rucolaa
  • Ilmakuivattua kinkkua, n. 1-2 viipaletta leipää kohti
  • Aurajuustoa murustettuna 
  • 1 päärynä
  • Muutama saksanpähkinä hienonnettuna

Valmistele ensin "leivänpäällyssalaatti", eli kulhossa sekaisin ilmakuivattu kinkku, rucola, aurajuustomuru, paloiteltu päärynä sekä saksanpähkinä.

Samalla kun pannu on kuumenemassa sekoita vinegretin ainekset ja kippaa "salaatin" kanssa sekaisin. Sekoita.

Paista pannulla voissa leipäviipaleet. Sivele halkaistulla valkosipulinkynnellä paistettujen leipien pintaan.



Kasaa "salaatti" leiville. Tarjoile ja nauti.






keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Hei mekin tehdään blinejä!

Kaikki niistä tuntuu nyt vauhkoavan. Blineistä.

Aloitetaan koko homma tunnustuksella; en ole ikinä syönyt blinejä. Niin, siinä se tuli. Eli korkea aika korjata tämäkin vääryys. Eikä joka puolelta tuleva blogosfääripaine auta yhtään asiaan ;)

Vielä kun viikolla löytyi Lidlistä siian mätiä ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt tai ei koskaan meillä kokattaisiin blinejä.


Siinäpä niitä nyt on. Blinejä, mädillä, sipulilla ja smetanalla.

Ehdottelin talouden pääkokille, että jos kokeiltaisiin ihan perinteistä suomalaista reseptiä. Tattarijauhoja ja silleen... Mutta tämä idea ei saanut sitten minkään laista kannatusta, vaan esiin kaivettiin Thomas Kellerin French Laundry Cookbook.  

Selevä homma.

Mutta jos blinit kelpaa French Laundryn ruokalistalle, voidaan niitä valmistaa myös Tuiralaisessa amatöörikeittössä.

Perinteisistä blineistä nämä eroavat siten, että taikinaan tulee keitettyä jauhoista perunaa. "Potatoe blinis" näyttäisi olevan ihan yleinen resepti netissä. Lisäksi näitä blinejä ei paisteta "runsaassa voissa" vaan täysin ilman voita. Lisätietona vielä mainittakoot, että meillähän ei ole blinipannua saatika lettupannua, eli paistamiseen käytettäisiin aivan tavallista pinnoitepannua.

Blinien taikina oli French Laundryn mittapuulla kovinkin yksinkertainen: Jauhoisia perunoita, vehnäjauhoja, ranskankermaa, kananmunaa, kananmunan keltuaista sekä suolaa ja pippuria. Tarkat ainemäärät löytää helposti googlaamalla esim. "French Laundy Blinis".


Tässäpä sitä valmista taikinaa. Ei ole vertailukohtaa "oikeaan" blinitaikinaan joten en osaa tarkemmin kommentoida.

Ja tässä blinit paistumassa pannulla. Kuten näkyy, ei tähän mitään blini- tai lettupannua tarvita. Näistä tuli oikein hyviä ilmankin. Tosin, enhän minä tiedä miltä niitten oikeitten blinien pitäisi edes näyttää.

Taikinaa pannulle paistumaan. Homma näytti vieläpä erittäin helpolta.

Valmiit bilit lautaselle ja päälle mätiä, smetanaa ja sipulia. Avot!

Ja olihan nämä hyviä.

Toki söisin minä mätiä, sipulia ja smetanaa ilman blinejäkin, olenhan todellinen sucker kaikelle kalaisan ruuan, happaman maitotuotteen ja sipulin yhdistelmälle. Mutta silti jokin it factor jäi puuttumaan. Totesin olevani aivan yhtä onnellinen blinejä syöneenä kuin ennen tätä kokemusta. Hyviähän nämä, mutta ei kai näistä nyt ihan niin suureen ääneen tarvitse huudella?





maanantai 10. helmikuuta 2014

Kuinka tehdä itse pastaa?

...Eli tarina siitä kuinka ensikertalaiset päättivät ottaa ja ryhtyä pastantekohommiin.

Pastan perusreseptihän on varsin yksinkertainen: jauhoja, kananmunaa ja suolaa. Ehkä myös oliiviöljyä. Ja jos haluaa alkaa brassailemaan (pthyi, pois se meistä!), niin sitten jotain muutakin.

Joku ehkä ajattelisi, että ensikertalaisten kannattaisi aloittaa siitä yksinkertaisimmasta, eli ihan vain yrittäsis tehdä nauhapastaa. Mutta ehei, me ei tuommosiin lähdetä. Eli punajuuritortellinit kehiin. Punajuurta tuli tosin vain pastataikinaan ja täyte oli tavallinen tuorejuusto - yrtti -sekoitus. Vähän hempeilyä tulevan ystävänpäivän kunniaksi.

Täytteen ainekset: Ricottaa, vuohenjuustoa (käytimme tuorejuustoversiota), tuoretta minttua ja persiljaa. Kuvasta puuttuu suola.

Yrtit hienonnetaan ja sekoitetaan juustoihin. Eikä sitten unohdeta suolaa.


Todisteaineistoa suolasta! (Eikä suinkaan ihanasta oranssista kynsilakasta ;)


Mainitsinko punajuuret? Oi kyllä, suurta herkkua!

Tällä kertaa kypsensimme kolme pientä punajuurta uunissa folioon käärittynä. Aikaa meni noin tunti. Fiksumpi olisi lisännyt mukaan oliiviöljyä, mutta mehän ei olla fiksuja - jälkiviisaita korkeintaan.


Kaunokaiset suoraan uunista tulleina.

Punajuurten jäähdyttyä aloin tekemään taikinaa.

Punajuuret lisättiin kananmunien kanssa taikinaa ja sitä varten punajuuret soseutettiin kananmunien (2 kpl) kanssa. Tein tämän ihan tavallisella sauvasekoittimella. Meil mitään ruokaprosessoreita ole ;)

Tämän jälkeen mittasin tarvittavan määrän jauhoja (n. 3 cuppia) ja kaadoin koko komeuden ruokapöydälle. Keon keskelle raivasin kuopan johon kippasin punajuuri - kananmuna -soseen. Kas näin!


Punajuuret loves pastajauhot.
Sitten haarukka kauniiseen käteen ja varovasti sekoittamaan punajuurisotkua jauhoihin. Tämä vaihe meni paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Valitettavasti työvaiheesta ei ole kuvamateriaalia.

Huomasin hyvin nopeasti, että jauhoja oli aaaaiva liikaa verrattuna punajuurimössöön. Lisäilin sitten varovasti vettä ja oliiviöljyä kunnes olin saanut suurimman osan jauhoista mukaan taikinaan ja koostumus alkoi tuntua oikealta.

Sitten vaivasin, vaivasin ja vaivasin. Ainakin sen 10 minuuttia. Kunnes minulla oli kaunis punainen pastataikinapallo. Ja tästäkään ei tietenkään ole kuvaa.

Kuvaa tai ei, käärin taikinan kelmuun ja annoin levätä tunnin verran pöydällä huoneenlämmössä.

Lepäilyn jälkeen oli aika käydä hommiin.

Sirottelin jauhoa pöydälle ja kaulimeen ja aloitin taikinan työstämisen.

Hommahan menee niin, että vuoroin kaulitaan ja käännetään taikinaa tavoitellen neliskanttisen muotoista ohuenohutta taikinaa. Ehkäpä se täydellisessä maailmassa oniistuisikin.

Eli kaulitse + sirottele jauhoja + käännä taikina kaulimen avulla 90 ° ja levitä kaulimelta taas alustalle. Toista X kertaa kunnes sinulla on ohuen ohut taikina. Siis oikeasti ohut.

Taikina tarttui yllättävän vähän pöytään tai kaulimeen mutta lisäilin kyllä jauhoja vähän joka välissä.


Punainen taikina ja kaulin.

Kun taikina on mielestäsi tarpeeksi ohutta (heh heh) leikkaat sen haluamaasi muotoon. Tässä vaiheessa taikinan voi (kai) jättää kuivahtamaan kuutamaksi minuutiksi. Itsehän en moiseen alkanut.

Koska vakaanan aikomuksena oli tehdä tortellineja, leikkelin taikinan leveiksi suikaleiksi ja pursottelin täytettä keoiksi sopivilla välimatkoilla. Alla kuvatodisteita.




Ennen kannen nostamista päälle, sivelin märällä sudilla tortellinien reunat, jotta pastataikina tarttuisi kiinni. Sen jälkeen kansi päälle ja varovasti painellaan taikina täytteen ympäriltä kiinni. Kirjallisuuslähteideni mukaan tässä vaiheessa kannattaa olla erityisen huolellinen ettei sisälle jää ilmaa jottei tortellini räjähdä keitettäessä. Tein siis parhaani tällä saralla.

Koska taloudestamme ei myöskään löydy pastaleikkuria, "leikkasin" tortellinit irti pienellä kahvikupilla. Ei oliss muuten haitannu jos ois ollu kupissa terävämpi reuna. Lopuksi vielä painelin valmiin tortellinin reunat kiinni kunnolla.

Pastan keitossa ei kai ollut mitään ihmeellistä. Reippaasti suolatussa vedessä reilut 5 minuuttia, koska meidän tortellinit oli niin jumboja ettei lyhyempi aika olisi riittänyt kypsymiseen.

Kastikkeena käytimme sulatettua ja hintsusti ruskistettua voita joka oli terästetty sitruunamehulla.

Mutta kuinkas sitten kävikään:

No siitä ei ole kuvatodisteita - ja ehkä hyvä niin. Maku oli todellakin kohdillaan, mutta laiskan kaulimenkäyttäjän takia taikina jäi auttamatta liian paksuksi ja tortellinit eivät todellakaan olleet kuvauksellisia. Jossain kuitenkin onnistuttiinkin: maku oli nappiin ja yksikään ei hajonnut keittämisen aikana! Onnistuin siis painamaan ilman pois jokaisesta ja sulkemaan tortellinit hyvin.

Pastaa pitää tehdä ehdottomasti toistekkin. Mielellään siten, että hyvissä ajoin iltapäivällä valmistan pastan ja rau-has-sa (lue: ei nälkäisenä) jaksan kaulita taikinan ohueksi.

All in all, prosessi oli kuitenkin huomattavasti helpompi kuin mitä olin aikaisemmin ajatellut. Siis tämähän onnistui! (melkein)




sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Gulassi - talvisunnuntain herkku

Sunnuntaisin hiljaa hyvää tulee. Ja talvisin ei haittaa jos se hyvä myös lämmittää mukavasti.
 
The Gulash.
 

Viimeisimmän Viini-lehden innoittamina tämän Sunnuntain ruokalistalta löytyi gulassia. Alla evidenssiä.



Tästä se idea sitten lähti.

Gulassihan on äärimmäisen yksinkertainen ruoka. Vaatii vain tekijältään hieman kärsivällisyyttä siinä vaiheessa kun keittiössä leijuu jumalainen tuoksu, nälkä kurnii mahassa mutta ruokaa pitäisi vielä jaksaa hauduttaa.

Niin ja kannattaa muistaa nostaa se liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin (toisin kuin allekirjoittaneet).

Eli hommahan menee näin:
  • Liha ja sipuli ja kasvikset pilkotaan
  • Pataan pohjalle öljyä ja öljy kuumenemaan
  • Kääntele lihapalat kuumassa öljyssä siten, että lihan pinta menee kiinni
  • Lisäise sipulit, valkosipulit, paprika ja tomaatti
  • Paistele hetki 
  • Lisää tomaattimurska, lihaliemi ja paprikajauhe
  • Hauduta se 1,5 h
  • Lisää kuoritut ja pilkotut perunat
  • Hauduta kunnes perunat on kypsiä
  • Kauho kulhoon ja tarjoile smetanan ja hienonnetun persiljan kera

Pata pata porisee!

Lihaliemi messiin. (Ja taas tunnustus, ihan vaan fondista sekoiteltiin liemi kasaan tällä kertaa. Ei ollu pakkasessa ite tehtyä)

Finished product.

 Ainekset:
  • 700 g naudanpaistia
  • pari sipulia
  • valkosipulia muutama kynsi
  • 3 paprikaa
  • muutama tomaatti
  • kaksi purkkia chilillä maustettua tomaattimurskaa
  • 1 rkl paprikajauhetta
  • 4 kiinteämaltoista perunaa
  • 6 dl lihalientä
  • Tarjoiluun: smetanaa

No oliko hyvää?

Kyllähän se gulassi vain toimii. Oikein hyvä sunnuntairuoka josta jäi reippaasti maanantaillekkin. Resepti oli oikein hyvä. Tätä tehdään varmasti uudelleenkin.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Nami-Nami-Nachot

Joutuu ihan miettimään, että mikä se olisikaan mukavampaa kun nautiskella perjantai-illan TV-tarjonnasta kunnon nacho-platterin kanssa. Niinpä! 

Nam-Nam-Nachoja


Tässäpä tarvikkeet (Oh yes, me käydään Lidlissä):

Sponsored by Lidl (no ei oikeesti).




Tarvitaan siis nachoja (duh!), jauhelihaa, cheddaria, papuja, kasviksia ja totta kai korianteria!

Tuumasta toimeen siis!

Ensin, ota lasi viiniä... Ja sitten ala hommiin.

Sipuli kuutioiksi!

Le Vino. The sipuli.



Unohtamatta tietenkään tärkeintä, eli viiniä. Tällä kertaa lasissa edellsien viikonlopun perus riesligin jämät. Business as usual.


Beeffit pannulla.

Samaan aikaan toisaalla: Men take care of the dirty work.

Paiston loppuviaheessa lisätään mukaan pilkottu sipuli sekä purkillinen papuja.

Mausta hyvin! (chili flakes, korianteri, kumina, mitä meitä nyt oli)


Heipä hei, tomaatit! Minä pilkon teidät ihan just.

Tytöt pilkkoo tomaatit. Ja korianterin. Ja jalapenot. Chop chop chop.

Ja sitten voi laittaa kaiken ihan sekaisin (tomaatti, sipuli, korianteri, jalapenot. mausta suolalla)

---Viinitauko---

Kannattaa laittaa uunikin lämpiämään jossain vaiheessa. Semmoinen  250 °C taitaa olla jokseenkin sopiva. Muttei välttämättä kannata laittaa aivan täysille ja grillivastus päälle; nachot saattaa ottaa vähän osumaa....

Noniin, uuni on lämmin, liha on kypsää ja veget on ihan sekaisin. Laitetaas homma kasaan!

Nachoja, jauheliha - papu -seosta ja cheddaria kerroksittain.


Ja sitten ollaankiin valmiita uuniin. Semmoinen 250 °C ja pari minuuttia muutamaan kertaan. Kääntele nachoja välillä niin juusto sulaa alemmistakin kerroksista. Tai vaihtoehtoisesti kasaa koko komeus isolle laakealle uunipellille.


OK, here we go!

 Ja eikun uuniin!



Tässäpä ollaan jo valmiita. Lisää päälle avokaado.


Ja sekaisin olevat veget. 
Nyt nyt alkaa olemaan valmista.

Eikun syömään!


Enjoy!
Ei voi kun myhäillä tyytyväisenä. Tämähän oli hyvää!

Mitä tekisin toisin?
  • Kuttuisin kavereita kylään. Eihän tuota satsia ole mitään saumaa syödä kahdestaan.
  • Tekisin annoksen ehkäpä laakealle pellille jolloin nachoja ja juustoa olisi ohuempana kerroksena. Tällöin myös juusto sulaa paremmin ja nopeammin. Eli ennen kuin nachot ehtivät mustua. Mutta muuten siis aivan jees.

Ainekset:
  • Oliiviöljyä paistamiseen
  • 1iso keltasipuli kuutioituna
  • 400 g naudan jauhelihaa
  • Chilijauhetta tai chili flakeseja tai molempia
  • Paprikajauhetta
  • Kuminaa
  • Suolaa ja mustapirppuria
  • 1 tölkki papuja chililiemessä tai ilman
  • Nachoja
  • Tarpeellinen määrä cheddaria raastettuan (siis kunnon cheddaria)
  • 4 kokonaista tomaattia
  • 1 kokonainen jalapeno (tms. riippuu kuinka hottista haluaa)
  • Puntti korianteria
  • Yhden limen mehu
  • Suolaa
  • Kokonainen, kypsä avocado tai kaksi

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Viikonloppusuunnitelma vko 6/2014

Pitkästä aikaa ollaan ihan vaan kotona koko viikonloppu. Se tarkoittaa ahkeraa kokkausta ja ylen hyvin syömistä. Hyvää viiniä unohtamatta. Mmmm...

Flamkuchen Tuira style: ranskankermaa, pekonia, punasipulia ja reippaasti pippuri myllystä.

Flamkuchen Tuira style ja kyytipoikana Saksan reissulta roudattua Rivaneria. Ei huono.



Alustava ruokalista näyttää tältä:

PE: kunnon Old School Nacho platter. Paljon salsa verdeä, korianteria, kunnon cheddaria ja all the other good stuff...

LA: Kuinka onnistuu pastan tekeminen ensikertalaisilta? Ja vielä ilman pastakonetta? Tämä selvinnee lauantaina. Lisäksi tekisi mieli jotain kalaisaa, rapuja tai vaikkapa sinisimpukoita. Tämä on vielä suunnitteluasteella.

SU: Tahdon gulassia. Ja sunnuntain sitä saan. Nam Nam Nam.


Mozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa. Tomaattikastiketta unohtamatta.

(Kuvituksena random kuvia viime kesän pitsanpaistajaisista)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Eka höystö

Arkiruokaa kokataan monella tontilla, mutta höystöä syntyy vain viikonloppuisin. Arkena sitten mietitään mitä seuraavana viikonloppuna höystetään ja muistellaan edellisen viikonlopun keitoksia.

Höystöä keittelee kasaan oululainen insinööripariskunta (kuinkas muutenkaan). Välillä käydään ehkä myös ravintoloissa tai reissataan isoa kirkkoa kauemmaksi.

Tästä se lähtee!