Sunnuntain paahtopaistileivät

Sunnuntaisin nyt vain on enemmän aikaa. Vaikka emme varsinaisia brunssi-intoilijoita olekkaan, aamiainen usein tuppaa venähtämään brunssin puolelle. Niin myös tänäänkin.

Jokin aika sitten jäi mieleemme Gordon Ramsayn jostain TV-ohjelmasta herkulliset steak sandwichit. Nuo leivät täytettiin sisäfileen lisäksi tulisella tomaattirelissillä ja sinappimajoneesilla. Kuulosti sen verran herkulliselta, että päätimme tehdä näitä leipiä kotona sopivan tilaisuuden tullen. Tuo tilaisuus koitti tänään. Gordonin leivät tehtiin fiinisti sisäfileestä, mutta aivan sille linjalle emme lähteneet, vaan muutimme reseptin paahtopaistille. Hyvin toimi näinkin.

Paahtopaistileipää, olkaa hyvät!

Leipänä käytimme kaupan esipaistettua ciabattaa, joka toimi tässä aivan moitteettomasti. Ei tosin olisi haitannut, jos leivästä olisi voinut leikata reilumman kokoisia siivuja, jotta täytteet olisivat mahtuneet väliin kätevämmin. Ongelma tosin korjaantui ottamalla pari talouspaperin palasta käsivarren päähän ja olemalla välittämättä sotkusta. Lisäksi päätimme olla kokoamatta leipiä tarjoiluvaiheessa, vaan kannoimme kaikki täytteet pöytään, jolloin jokainen sai kasat itse omat leipänsä.

Koska kyseessä oli paahtopaistileipä, koko kokkausprosessi lähti liikkeelle paahtopaistin valmistamisesta. Sen suhteen mentiin aivan perussetillä.

Tässäpä tilannekuvaa paahtopaistin valmistelusta.

Leipien väliin tuli siis lempeäntulista tomaattirelissiä, sinappimajoneesia ja laitoimmepa pari salaatinlehteäkin. Combo ei ollut se tavallisin paahtopaistileivän välissä, mutta setti toimi ja olipahan virkistävää vaihtelua.

Esillepano.

Tarkemmat reseptin voi bongata Gordonin nettisivuilta, joten en sitä tähän ala kopioimaan.

Tässä vielä herkullinen lopputulos. Kannatti paistella paahtopaisti tätä herkkua varten!

Mitenkäs te teette paahtopaistileipää?

Hidasta Uunipossua

...Eli punaviinissä haudutettua porsaanlapaa.
 
Tämä herkullinen possu kypsyy uunissa haudutusliemessä usean tunnin ajan. Täydellinen ruoka vaikkapa ulkoilusunnuntaille.

Possu pataan ja lenkille!

Kotona odottaakin sitten suussa sulavaa ja mureaa possua.

Tämä kevät on vain saanut aikaan hieman erikoisen asetelman sunnuntaiulkoilulle täällä Oulun korkeudella. Viime sunnuntaina kävimme rangella lyömässä golfpalloja ja tänä viikonloppuna olisi vielä tarkoitus mennä laskemaan mäkeä. Ihme hommaa!  

Eiköhän se kevät ja lämpimämmät ilmat saavu viimein tänne Ouluunkin, mutta sitä ennen vielä viimeinen talviresepti.

Resepti on otettu Johnnie Mountainin Possu-kirjasta.

Reseptissä possun lapa haudutetaan pitkään uunissa punaviinissä ja lopuksi haudutusliemi vielä keitetään soosiksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että on se punaviini vain ihmeainetta haudutushommissa. Possusta tuli aivan käsittämättömän mureaa. Laiskoina kokkeina lisäkkeen virkaa sai tällä kertaa hoitaa kaupan hapankaali. Ja mikäs siinä, oikein toimiva setti tämä olikin!

 ***

Kirjan mukaan 4-6 hengelle (tai kahdelle todella suureen nälkän)

• 2 kg luullista porsaanlapaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 porkkana
• 1 sellerinvarsi
• tuoretta rosmariinia
• 1 suuri appelsiini (kuori raastettuna ja mehu puristettuna)
• 2,5 dl kasvislientä
• 3 dl punaviiniä
• nokare voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja mustapippuria

 

Possun lapa

Mausta paisti suolalla ja pippurilla.

Kuumenna öljy uuninkestävässä padassa ja ruskista porsaanlapaa parin minuutin ajan kummaltakin puolelta. Nosta sivuun.

Kuulota paloiteltuja kasviksia ja sipuleita padassa parin minuutin ajan.

Nosta porsaanlapa takaisin pataan ja lisää pari rosmariininoksaa, appelsiinin puristettu mehu ja raastettu appelsiinin kuori. Kaada sekaan punaviini sekä kasvisliemi.

Sekoita.

Nosta kansi päälle ja sammuta liesi.

Hauduta ruokaa uunissa 170 °C:ssa noin neljän tunnin ajan kunnes liha on mureaa ja irtoaa luusta helposti.

Ota liha pois uunista ja kääri folioon kastikkeen valmistuksen ajaksi.

Kastike

 

Kuori rasva pois paistoliemen pinnalta ja siivilöi liemi kattilaan.

Nosta kattila liedelle ja keitä kunnes liemestä on enää 1/3 jäljellä. Laske lämpöä.

Sekoita vehnäjauhot nokareeseen voita saadaksesi tasaisen tahnan. Lisää tahna liemen joukkoon vähän kerrallaan ja koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen pari minuuttia kunnes liemi on saennut.

Annoksen kokoaminen

Irrota porsaanliha luusta ja nostele liha lautasille palasina. Lisää lautaselle hapankaali ja kylkeen soosi.

Hei mekin tehdään blinejä!

Kaikki niistä tuntuu nyt vauhkoavan. Blineistä.

Aloitetaan koko homma tunnustuksella; en ole ikinä syönyt blinejä. Niin, siinä se tuli. Eli korkea aika korjata tämäkin vääryys. Eikä joka puolelta tuleva blogosfääripaine auta yhtään asiaan ;)

Vielä kun viikolla löytyi Lidlistä siian mätiä ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt tai ei koskaan meillä kokattaisiin blinejä.

Siinäpä niitä nyt on. Blinejä, mädillä, sipulilla ja smetanalla.

Ehdottelin talouden pääkokille, että jos kokeiltaisiin ihan perinteistä suomalaista reseptiä. Tattarijauhoja ja silleen... Mutta tämä idea ei saanut sitten minkään laista kannatusta, vaan esiin kaivettiin Thomas Kellerin French Laundry Cookbook.  

Selevä homma.

Mutta jos blinit kelpaa French Laundryn ruokalistalle, voidaan niitä valmistaa myös Tuiralaisessa amatöörikeittössä.

Perinteisistä blineistä nämä eroavat siten, että taikinaan tulee keitettyä jauhoista perunaa. "Potatoe blinis" näyttäisi olevan ihan yleinen resepti netissä. Lisäksi näitä blinejä ei paisteta "runsaassa voissa" vaan täysin ilman voita. Lisätietona vielä mainittakoot, että meillähän ei ole blinipannua saatika lettupannua, eli paistamiseen käytettäisiin aivan tavallista pinnoitepannua.

Blinien taikina oli French Laundryn mittapuulla kovinkin yksinkertainen: Jauhoisia perunoita, vehnäjauhoja, ranskankermaa, kananmunaa, kananmunan keltuaista sekä suolaa ja pippuria. Tarkat ainemäärät löytää helposti googlaamalla esim. "French Laundy Blinis".

Tässäpä sitä valmista taikinaa. Ei ole vertailukohtaa "oikeaan" blinitaikinaan joten en osaa tarkemmin kommentoida.

Ja tässä blinit paistumassa pannulla. Kuten näkyy, ei tähän mitään blini- tai lettupannua tarvita. Näistä tuli oikein hyviä ilmankin. Tosin, enhän minä tiedä miltä niitten oikeitten blinien pitäisi edes näyttää.

Taikinaa pannulle paistumaan. Homma näytti vieläpä erittäin helpolta.

Valmiit bilit lautaselle ja päälle mätiä, smetanaa ja sipulia. Avot!

Ja olihan nämä hyviä.

Toki söisin minä mätiä, sipulia ja smetanaa ilman blinejäkin, olenhan todellinen sucker kaikelle kalaisan ruuan, happaman maitotuotteen ja sipulin yhdistelmälle. Mutta silti jokin it factor jäi puuttumaan. Totesin olevani aivan yhtä onnellinen blinejä syöneenä kuin ennen tätä kokemusta. Hyviähän nämä, mutta ei kai näistä nyt ihan niin suureen ääneen tarvitse huudella?

Kuinka tehdä itse pastaa?

...Eli tarina siitä kuinka ensikertalaiset päättivät ottaa ja ryhtyä pastantekohommiin.

Pastan perusreseptihän on varsin yksinkertainen: jauhoja, kananmunaa ja suolaa. Ehkä myös oliiviöljyä. Ja jos haluaa alkaa brassailemaan (pthyi, pois se meistä!), niin sitten jotain muutakin.

Joku ehkä ajattelisi, että ensikertalaisten kannattaisi aloittaa siitä yksinkertaisimmasta, eli ihan vain yrittäsis tehdä nauhapastaa. Mutta ehei, me ei tuommosiin lähdetä. Eli punajuuritortellinit kehiin. Punajuurta tuli tosin vain pastataikinaan ja täyte oli tavallinen tuorejuusto - yrtti -sekoitus. Vähän hempeilyä tulevan ystävänpäivän kunniaksi.

Täytteen ainekset: Ricottaa, vuohenjuustoa (käytimme tuorejuustoversiota), tuoretta minttua ja persiljaa. Kuvasta puuttuu suola.

Yrtit hienonnetaan ja sekoitetaan juustoihin. Eikä sitten unohdeta suolaa.

Todisteaineistoa suolasta! (Eikä suinkaan ihanasta oranssista kynsilakasta ;)

Mainitsinko punajuuret? Oi kyllä, suurta herkkua!

Tällä kertaa kypsensimme kolme pientä punajuurta uunissa folioon käärittynä. Aikaa meni noin tunti. Fiksumpi olisi lisännyt mukaan oliiviöljyä, mutta mehän ei olla fiksuja - jälkiviisaita korkeintaan.

Kaunokaiset suoraan uunista tulleina.

Punajuurten jäähdyttyä aloin tekemään taikinaa.

Punajuuret lisättiin kananmunien kanssa taikinaa ja sitä varten punajuuret soseutettiin kananmunien (2 kpl) kanssa. Tein tämän ihan tavallisella sauvasekoittimella. Meil mitään ruokaprosessoreita ole ;)

Tämän jälkeen mittasin tarvittavan määrän jauhoja (n. 3 cuppia) ja kaadoin koko komeuden ruokapöydälle. Keon keskelle raivasin kuopan johon kippasin punajuuri - kananmuna -soseen. Kas näin!

Punajuuret loves pastajauhot.

Sitten haarukka kauniiseen käteen ja varovasti sekoittamaan punajuurisotkua jauhoihin. Tämä vaihe meni paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Valitettavasti työvaiheesta ei ole kuvamateriaalia.

Huomasin hyvin nopeasti, että jauhoja oli aaaaiva liikaa verrattuna punajuurimössöön. Lisäilin sitten varovasti vettä ja oliiviöljyä kunnes olin saanut suurimman osan jauhoista mukaan taikinaan ja koostumus alkoi tuntua oikealta.

Sitten vaivasin, vaivasin ja vaivasin. Ainakin sen 10 minuuttia. Kunnes minulla oli kaunis punainen pastataikinapallo. Ja tästäkään ei tietenkään ole kuvaa.

Kuvaa tai ei, käärin taikinan kelmuun ja annoin levätä tunnin verran pöydällä huoneenlämmössä.

Lepäilyn jälkeen oli aika käydä hommiin.

Sirottelin jauhoa pöydälle ja kaulimeen ja aloitin taikinan työstämisen.

Hommahan menee niin, että vuoroin kaulitaan ja käännetään taikinaa tavoitellen neliskanttisen muotoista ohuenohutta taikinaa. Ehkäpä se täydellisessä maailmassa oniistuisikin.

Eli kaulitse + sirottele jauhoja + käännä taikina kaulimen avulla 90 ° ja levitä kaulimelta taas alustalle. Toista X kertaa kunnes sinulla on ohuen ohut taikina. Siis oikeasti ohut.

Taikina tarttui yllättävän vähän pöytään tai kaulimeen mutta lisäilin kyllä jauhoja vähän joka välissä.

Punainen taikina ja kaulin.

Kun taikina on mielestäsi tarpeeksi ohutta (heh heh) leikkaat sen haluamaasi muotoon. Tässä vaiheessa taikinan voi (kai) jättää kuivahtamaan kuutamaksi minuutiksi. Itsehän en moiseen alkanut.

Koska vakaanan aikomuksena oli tehdä tortellineja, leikkelin taikinan leveiksi suikaleiksi ja pursottelin täytettä keoiksi sopivilla välimatkoilla. Alla kuvatodisteita.

Ennen kannen nostamista päälle, sivelin märällä sudilla tortellinien reunat, jotta pastataikina tarttuisi kiinni. Sen jälkeen kansi päälle ja varovasti painellaan taikina täytteen ympäriltä kiinni. Kirjallisuuslähteideni mukaan tässä vaiheessa kannattaa olla erityisen huolellinen ettei sisälle jää ilmaa jottei tortellini räjähdä keitettäessä. Tein siis parhaani tällä saralla.

Koska taloudestamme ei myöskään löydy pastaleikkuria, "leikkasin" tortellinit irti pienellä kahvikupilla. Ei oliss muuten haitannu jos ois ollu kupissa terävämpi reuna. Lopuksi vielä painelin valmiin tortellinin reunat kiinni kunnolla.

Pastan keitossa ei kai ollut mitään ihmeellistä. Reippaasti suolatussa vedessä reilut 5 minuuttia, koska meidän tortellinit oli niin jumboja ettei lyhyempi aika olisi riittänyt kypsymiseen.

Kastikkeena käytimme sulatettua ja hintsusti ruskistettua voita joka oli terästetty sitruunamehulla.

Mutta kuinkas sitten kävikään:

No siitä ei ole kuvatodisteita - ja ehkä hyvä niin. Maku oli todellakin kohdillaan, mutta laiskan kaulimenkäyttäjän takia taikina jäi auttamatta liian paksuksi ja tortellinit eivät todellakaan olleet kuvauksellisia. Jossain kuitenkin onnistuttiinkin: maku oli nappiin ja yksikään ei hajonnut keittämisen aikana! Onnistuin siis painamaan ilman pois jokaisesta ja sulkemaan tortellinit hyvin.

Pastaa pitää tehdä ehdottomasti toistekkin. Mielellään siten, että hyvissä ajoin iltapäivällä valmistan pastan ja rau-has-sa (lue: ei nälkäisenä) jaksan kaulita taikinan ohueksi.

All in all, prosessi oli kuitenkin huomattavasti helpompi kuin mitä olin aikaisemmin ajatellut. Siis tämähän onnistui! (melkein)

Gulassi - talvisunnuntain herkku

Sunnuntaisin hiljaa hyvää tulee. Ja talvisin ei haittaa jos se hyvä myös lämmittää mukavasti.
 

The Gulash.

 

Viimeisimmän Viini-lehden innoittamina tämän Sunnuntain ruokalistalta löytyi gulassia. Alla evidenssiä.

Tästä se idea sitten lähti.

Gulassihan on äärimmäisen yksinkertainen ruoka. Vaatii vain tekijältään hieman kärsivällisyyttä siinä vaiheessa kun keittiössä leijuu jumalainen tuoksu, nälkä kurnii mahassa mutta ruokaa pitäisi vielä jaksaa hauduttaa.

Niin ja kannattaa muistaa nostaa se liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin (toisin kuin allekirjoittaneet).

Eli hommahan menee näin:

• Liha ja sipuli ja kasvikset pilkotaan
• Pataan pohjalle öljyä ja öljy kuumenemaan
• Kääntele lihapalat kuumassa öljyssä siten, että lihan pinta menee kiinni
• Lisäise sipulit, valkosipulit, paprika ja tomaatti
• Paistele hetki 
• Lisää tomaattimurska, lihaliemi ja paprikajauhe
• Hauduta se 1,5 h
• Lisää kuoritut ja pilkotut perunat
• Hauduta kunnes perunat on kypsiä
• Kauho kulhoon ja tarjoile smetanan ja hienonnetun persiljan kera

Pata pata porisee!

Lihaliemi messiin. (Ja taas tunnustus, ihan vaan fondista sekoiteltiin liemi kasaan tällä kertaa. Ei ollu pakkasessa ite tehtyä)

Finished product.

 Ainekset:

• 700 g naudanpaistia
• pari sipulia
• valkosipulia muutama kynsi
• 3 paprikaa
• muutama tomaatti
• kaksi purkkia chilillä maustettua tomaattimurskaa
• 1 rkl paprikajauhetta
• 4 kiinteämaltoista perunaa
• 6 dl lihalientä
• Tarjoiluun: smetanaa

No oliko hyvää?

Kyllähän se gulassi vain toimii. Oikein hyvä sunnuntairuoka josta jäi reippaasti maanantaillekkin. Resepti oli oikein hyvä. Tätä tehdään varmasti uudelleenkin.